• Lordi – Euroviisujen Suomi-sankari


    Vuonna 2006, toukokuun 20. päivä, jokin muuttui suomalais essa musiikkikentässä ja voisinpa väittää että yhteiskunnassakin. Hevirokkia soittava yhtye nimeltä Lordi voitti Euroviisut, joiden voittoa oltiin himoittu sitten Euroviisujen perustamisen. Tuohon saakka kilpailun voittamisesta oltiin lähinnä vitsailtu, ennemmin helvettikin jäätyisi kunnes Suomi voittaisi koko Euroopan laulukilpailun.

    Voitto irtosi kaikkein parhaimmalla tavalla. Uusi komea piste-ennätys ja peräti kahdeksalta maalta täydet 12 pistettä ei varmasti jätä mitään jossittelun varaan. Pisteitä tuli finaalissa peräti 292. Tuo ennätys lyötiin kuitenkin vuonna 2009 kun Norjan Alexander Rybak rohmusi huikeat 387 pistettä.

    Lordi kuitenkin voitti ja Hard Rock Hallelujah soi sen jälkeen kaikkialla. Järjestettiin kieltämättä upeat torijuhlat, johon osallistui kymmeniä tuhansia katsojia. Puhutaan jopa 80 000 katsojasta. Ääni oli ennen kisoja ollut kellossa hieman toisenlainen ja monet epäilivät Lordin pärjäämismahdollisuuksia. Monelle ottikin koville se, että Suomen ensimmäinen ja luultavasti pitkään aikaan ainoa voitto Euroviisuissa tuli nimenomaan hevirockilla ja monsterinaamareilla. Voitto mikä voitto.

    Euroviisuissa voi kuitenkin jokainen katsojakin selviytyä voittajana. Esimerkiksi Betssonin vedonlyöntipalvelun kautta jokainen katsoja pääsee lyömään vetoa oman suosikkinsa puolesta ja noissa vedoissa voi usein netota useampia satasia, riippuen tietenkin omasta panostuksesta. Suomen kerroin oli varmasti ennen vuoden 2006 voittoa suuri, mutta kerroin putosi viimeistään semifinaalin jälkeen, jonka Lordi myös voitti.

    Euroviisut lähestyvät jälleen ja varmasti kun saamme kaikkien maiden kilpailukappaleet kuunteluun, saamme myös Betssonille kertoimet joilla voi lyödä jälleen vetoa voittajasta. Suomen kerroin on varmasti jälleen todella iso, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Sanovat että salamakaan ei voi osua kahta kertaa samaan kohtaan, mutta Suomella sentään on hieman paremmat todennäköisyydet voittoon. Lordi ei luultavasti tule tällä kertaa osallistumaan viisukarsintoihin, mutta annetaan välillä muille mahdollisuus voittaa.


  • Duudsonien maailmanvalloitus jatkuu

    Vuonna 2006 esitettiin siis The Dudesons sarjaa ensi kertaa Australiassa.  Ensimmäisen vuoden aikana kyseinen sarja myytiin jopa 20 eri maahan ja sen jälkeen sitä on tasaiseen tahtiin myyty myös muihin maihin. Kyseinen sarja tehtiin lähinnä aiemmista materiaaleista ja puheet dubattiin ohjelmaan jälkikäteen. Duudsonien sekoilua on siis nähty Amerikan lisäksi mm. Ranskassa, Saksassa, Englannissa ja Italiassa.

    Vuonna 2008 oli toisen tuotantokauden aika. The Dudesons tehtiin nyt kokonaan englanniksi ja suosiokin oli sen mukainen. Mukaan tuotiin lisää huumoria ja menestys oli tietenkin taattu. Ennen kolmatta kautta sarja siirtyi Neloselta Subille ja The Dudesons sarjasta on nähty myös jo neljäskin kausi. Ehkä sarjan mittasuhteita kuvaa parhaiten se, että kyseistä TV-sarjaa on esitetty jo yli 150 eri maassa!

    Näiden lisäksi Duudsonit ovat ehtineet tehdä amerikkalaiselle MTV-kanavalle 12-osaisen sarjan. Budjetti oli puoli miljoonaa dollaria per jakso, joten sarjaan panostettiin todella mainiosti. Sarja kuvattiin kokonaan Yhdysvalloissa ja sarjan kuvauksissa Duudsonit laittoivat parastaan. Ehkä jopa hieman liikaakin, sillä Jarppi Leppälä mursi selkänsä ja Jukka Hilden poltti kasvonsa ja mursi häntäluunsa. Voikin sanoa että Duudsonit latasivat ohjelmaan kaikkensa.

    Sarja tehtiin yhteistyössä Jackass -temppuilijoiden, Johnny Knoxvillen ja Jeff Tremainen kanssa. Vuoden 2010 puolella Amerikoissa esitetty sarja nähtiin myös vuoden 2011 puolella myös Suomessa.

    Duudsonit ovat omien sarjojen lisäksi esiintyneet paljon myös muissa TV-ohjelmissa. Viva La Bam –ohjelma ja MTV Movie Awards näistä ehkä kaikkein tunnetuimpina. Nelikko on esiintynyt myös Jackass 3D elokuvassa joka on sekin ollut maailmanlaajuisessa levityksessä.

    Duudsonit on palkittu useilla eri palkinnoilla, kotimaassa on tullut Kultaista Venlaa (2011) ja elokuussa 2012 Duudsonit palkittiin tv-sarjasta Duudsonit tuli taloon. Tuolloin palkintona oli Formaatti-Finlandia.


  • Betsafe Duudsonien sponsorina

    Duudsonit ovat haluttua kauraa sponsoreiden keskuudessa. Tällä hetkellä Betsafe netticasino ja vedonlyöntitoimisto on ottanut Duudsonit siipiensä alle ja tuon sponsoriyhteistyön ansiosta Duudsonit ovat todella näkyvästi olleet esillä varsinkin ulkomailla ja netissä.

    Suomessa ei valitettavasti saa muut kuin pelimonopolin osapuolet mainostaa palvelujaan, joten siinä mielessä Duudsonien huikeat mainokset menevät tavallaan hukkaan.

    Betsafella Duudsoneilla on mm. oma blogi, jonka kautta Duudsonit päivittävät aktiivisesti tekemisistään ja kuulumisistaan. Kyseisen blogin kautta saa myös tietoa erilaisista pokeriturnauksista, joita Betsafe järjestää ja joissa Duudsonit ovat mukana. Dudesons Poker Challenge on kansainvälinen pokeriturnaus jossa on hyvät palkinnot ja jos onnistut pudottamaan jonkun pelaavista Duudsoneista pelissä, niin voit saada lisäpalkinnon! Ja kun rekisteröidyt Betsafen pokerisivustolle, voit saada duudsonimaisen tilinavausbonuksen. Lisäksi tarjolla on paljon muutakin, kannattaa käydä katsastamassa.

    Yhteistyössä Betsafen kanssa on myös toteutettu videosarja, joka on nimeltään Challenge The Dudesons. Betsafen sivustolla julkaistaan siis videosarjaa, jossa ennakkoon ilmoittautuneet pelaajat haastavat Duudsonit mitä erilaisimpiin temppuihin. Näitä pätkiä tullaan julkaisemaan sivustolla aina silloin tällöin, ja ne ovat varsin suosittua katsottavaa. Luvassa on hulvattomia temppuja, Duudsonien tapaan.

    Betsafe, joka toimii myös Gumball 3000 autourheilutapahtuman sponsorina, sponsoroi myös Duudsonien matkaa tässä ehkä yhdessä legendaarisimmassa autourheilutapahtumassa. Koko tapahtuma oli melkoista hulabaloota ja Duudsonit saivat paljon näkyvyyttä Jenkkilässä ajetun kisan aikana. Gumball 3000 tarjoaa huikeita autoja ja julkkiskuskeja, upeita juhlia ja erilaisia tapahtumia reitin varrella joka vaihtelee vuosittain.

    Vuoden 2013 reitti tulee kulkemaan Kööpenhaminasta Tukholman kautta Turkuun ja Suomeen, josta matka jatkuu Helsingin kautta Pietariin ja Tallinnaan ja lopulta Itä-Euroopan kautta Monacoon ja F1 –kisaan. Betsafe ja Duudsonit tuovat varmasti jälleen kaikille uutta koettavaa ja nähtävää kun uusi vuosi koittaa.


  • Dio: The Very Beast of Dio Volume Two

    Edesmenneen Ronnie James Dion tuotannosta koostettu toinen kokoelmalevy sisältää kappaleita mestarin soolouran toiselta puoliskolta. Tunnetuimmat kipaleet on kiistatta esitelty jo ensimmäisellä kokoelmalevyllä. Kakkososasta mielenkiintoisen tekeekin juuri hieman tuntemattomampien kappaleiden kuuleminen. Lisäksi tuttujen klassikoiden puuttuminen puhaltaa levyyn uutta henkeä ja esittelee legendan monipuolista osaamista ja valtavaa perintöä, jonka hän jätti jälkeensä.

    Jopa Dion viimeisen kauden vähiten kiitellyt biisit, kuten Killing the Dragon ja The Eyes, esittelevät loistavia kertsejä ja innostavat heiluttamaan nyrkkiä rytmisesti ilmassa, mihin monet uransa huipulla olevat bänditkään eivät pysty.

    Myös hc-fanille, joka jo omistaa kaikki Dion tuotokset jokaista sinkkua myöten, Volume Two tarjoaa kuitenkin useita timantteja. Kolme bonusraitaa on sijoitettu levyn loppupuolelle, mikä saattaa tehdä levystä omistautuneille faneille kannattavan hankinnan. On kuitenkin todettava, että jos todella haluat syväluotaavan katsauksen Dion soolouran loppupuoliskoon, kannattaa enemmin ostaa kaikki yksittäiset levyt. Volume Twon tärkein anti on se, että se tarjoaa kattavan ja viihdyttävän katsauksen Dion aliarvostetuimpaan kauteen.


  • Speaking To Stones: Elements

    Tämä levy on amerikkalaista progemetallia soittavan Speaking To Stones -bändin toinen pitkäsoitto. Elements on viiden kipaleen mittainen eeppinen matka inhimillisyyden ja fyysisen maailman välisiin suhteisiin. Kitaristi Tony Vinci on bändin biisien takana, mutta hän antaa hyvin tilaa myös levyllä kuultaville muusikoille, joka onkin melko taidokas joukko: rumpali Mark Zonder (Fates Warning), laulaja Andy Engberg (Section A), basisti Greg Putnam (Jam Pain Society) ja kosketinsoittaja Anthony Brown (Graphite Symphony).

    Levyn kappaleet kestävät 9–14 minuuttia, eikä Elementsiä todellakaan voi kahlata kursorisesti läpi. Biisien pohjat ovat hyvin rauhallisia ja moderneja, mutta sooloissa virtuoosit pääsevät upeasti esiin. Esimerkiksi Wind-biisissä on runsaasti eri osia, haastavia rytminvaihdoksia ja itämaisia sävelkulkuja, joissa Andyn miellyttävä ääni pääsee oikeuksiinsa. Greg Putnam käyttelee bassoaan taidokkaasti ja Brown näppäilee harkitusti menemään. Mark Zonderin täsmällinen symbaalin käsittely ja bassorummun synkoopit vievät mukanaan Fire-biisin ensimmäisten 30 sekunnin jälkeen. Tonyn kitarointi on myös tämän genren voimakkainta ja taidokkainta.

    Bändin tyyliin tottuminen vie jonkin aikaa. Bändiä voisi kutsua amerikkalaisten Redemptionin, Magnitude 9:n ja Enchantin sekä eurooppalaisten Wolverinen ja Pagan’s Mindin risteytykseksi. Elements levy kuuluu ehdottomasti jokaisen progemetallia diggailevan levyhyllyyn.


  • Grand Supreme Blood Court: Bow Down before the Blood Court

    Grand Supreme Blood Courtissa (GSBC) esiintyvät lähes samat taiturit kuin hollantilaisessa Asphyx-mestaribändissä, ainoastaan laulajana on kyvykäs, uusi taituri Martin Von Drunen.

    Levy sujahtaa kevyesti death metal -genreen. Biisit ovat melko old-schoolia, mutta kundit saavat pisteitä siitä, että he välttävät apinoimasta ruotsalaisia kliseitä, joita niin monet muut ovat sortuneet jo vuosikausia apinoimaan. Laulu on niin rouheaa kuin voi odottaakin, ja yleinen fiiliskin pysyy kasassa erinomaisesti. Kipaleet ovat varsin hitaita, ja kitaroiden möyrivät riffit ja napakat tilluttelut iskevät sydämeen voimalla. Ne, jotka etsivät rumpumyrskyä ja teknistä kitaran käsittelyä, älkööt vaivautuko! Markkinoilla vallalla olleen teknisen ylivertaisuuden osoittamisen ja temppujen jälkeen GSBC:n toiminta tuntuu ilahduttavalta vaihtelulta.

    Levyn huono puoli on se, että kappaleet eivät ole niin vahvoja, kuin ne voisivat olla. Levyn huippuhetki onkin äänimaailma, eivät niinkään yksittäiset biisit. Hyvä yritys ja ansiokas ylistys vanhoille hyville kikoille!


  • Psilocybe Larvae: The Labyrinth of Penumbra

    Pietarista tuleva, melodista tummaa metallia soittava bändi Psilocybe Larvae tekee kokeellista, doom-, black- ja death-vaikutteista metallia. Musiikillisia kokeiluja tekevät bändit ovat aina haasteellisia ja epäonnistumisen riski on uskomattoman suuri. Psilocybe Larvae vaikuttaa kuitenkin olevan yksi niistä teknisesti hyvistä tapauksista, joita ei pysty lokeroimaan yhteen genreen tai muottiin.

    Bändin uusin levy, “The Labyrinth of Penumbra”, ilmestyi marraskuussa vuonna 2012. Levyn avausraita “Soul Trekking” ei ole ehkä kaikkein paras aloitusraita, sillä se on kokonaisuudeltaan hieman mitäänsanomaton, joskin teknisesti taidokas kipale. Sen sijaan heti seuraava biisi “Haunting” saa höristelemään korvia. Todella taitavaa musisointia. Kappale muistuttaa osaksi sinfonista metallia soittavaa pietarilaista Dominiaa, mutta puhtailla lauluosuuksillaan myös vanhaa kunnon norjalaista Borknagaria. Kappale on soljuvan sujuva ja toimii hyvin.

    Tunnustelu jatkuu herkullisena, kun “Shining Shambahla” lähtee soimaan. Tummaa, doomimaista fiilistelyä, ja biisin kertosäe sykäyttää. Tähänhän voisi jo tottua. “Trial By Fire” konemaisine alkukomppeineen nostaa vähän tempoa, joka kuulostaa hetken jopa industrial metal -meiningiltä. Muuten kappale ei koukuta riittävästi, joten täytebiisifiilis tulee väistämättä. “Into the Labyrinth” on melko menevää, opethmaista kikkailua. “Contemplation” taas on näppärä välisoiton omainen biisi.

    Seitsemäs kappale “Fortress of Time” on jo sitä tarttuvaa Psilocybe Larvaeta, jota tahdoinkin kuulla. Hyvin toimivaa, hienosti kuljetettua ja eeppistä menoa. Toiseksi viimeinen biisi “River of Remembrance” on vähän tylsä, ja puudutus iskee luihin ja ytimiin. Levyn päättää “No Escape”, joka sisältää jopa jonkin verran kunnon mättö-heavyä, mutta myös yllättävän paljon mukavasti turruttavaa chillailua.

    Tämän tyyppisessä musiikissa kilpailu on kovaa, ja vain bändin “Haunting” ja “Shining Shambahla” pärjäävät kisassa. Soittotaitoa löytyy, ja levy on todellinen tekninen mestariteos. Melodiakokonaisuuksissa ja rakenneratkaisuissa on kuitenkin vielä parantamisen varaa. Useamman kuin kahden kappaleen pitää iskeä, jotta pitkäsoitosta tulee kokonaisuutena miellyttävä.

    The Labyrinth of Penumbra:
    1. Soul Trekking
    2. Haunting
    3. Shining Shambhala
    4. Trial By Fire
    5. Into The Labyrinth
    6. Contemplation
    7. Fortress Of Time
    8. River Of Remembrance
    9. No Escape

    Psilocybe Larvaessa soittavat:

    Larv (laulu ja kitara)
    Andrew (kitara)
    Dmitry (kosketinsoittimet)
    Alex (basso)
    Alan (rummut)


  • Rock Band (pelisarja)

    Pelisarja nimeltä Rock Band näki päivänvalon vuonna 2007. Siitä lähtien peliä on myyty maailmanlaajuisesti eri konsoleille, mm. Xbox 360:lle, Playstation 3:lle sekä Wii:lle. Peli on siis oma itsensä eikä esimerkiksi laajennus- tai jatko-osa Guitar Herolle, peliohjaimetkaan eivät toimi ristiin, mikä on valitettavaa.

    Rock Bandista on julkaistu myös jatko-osia, mm. Rock Band 2, eri vuosikymmenien osat (1960-, 1970-, 1980-, 1990- ja 2000-luku) sekä Bonus- ja Eurooppaversion lisäkappaleet.

    Rock Bandissä nimensä mukaisesti soitetaan kavereiden kanssa virtuaaliyhtyeessä, myös muilla soittimilla kuin Guitar Herossa kitaralla: ohjaimina ovat neljälle pelaajalle siis kitaran (myös bassokitara) lisäksi rummut ja mikki. Kitaran korvikkeena toimii Fender Stratocaster, rummuissa on neljä padia ja jalkapedaali. Rumpuja soitetaan “kevytkapuloilla”, mikä voi vannoutuneesta hevarista tuntua hieman “hipelöinniltä”, mutta tymäkät soundit takaavat aidon tunnelman. Pelissä on myös ns. Solo tour mode, jossa valitaan yksi soitin tiukkaan sooloiluun.

    Muutamia kipaleita mainitakseni peleistä löytyy mm. Queens of the Stone Agen “Go with the Flow”, The Stokesin “Reptilia”, Nine Inch Nailsin “The Hand That Feeds”, Red Hot Chili Peppersin “Dani California”, The Killersin “When You Were Yound”, Foo Fightersia, Metallicaa, Nirvanaa, Holea, Beastie Boysia, Radioheadia, Bon Jovia, Iron Maidenia, Kissiä, Bostonia, Deep Purplea, The Policea, The Whota ja jopa Aerosmitia. Luulisi näillä pärjäävän hetken aikaa!


  • GarageBand vs. Stagelight

    Jos omistat Macin, joko pienen iPadin tai isomman kannettavan, puhumattakaan pöytäkoneesta, voit helposti ryhtyä säveltämään ja nauhoittamaan musiikkia GarageBandin avulla. Softassa on kaikki mitä tarvitset: suurella kädellä erilaisia virtuaalisoittimia sekä moniraitanauhuri!

    GarageBand sisältää suuren valikoiman realistisia samplattuja soittimia ja syntikoita. Voit siis äänittää ohjelmaan suoraan ulkopuolelta esimerkiksi kitarasoolot tai syntikkaraidat USB-liitännän kautta, tai voit käyttää softan laajaa kirjastoa ja valita sopivimmat kilkkeet palapeliisi.

    Oman kitarasoolon äänittäminen mukaan raidalle varmasti kiinnostaa kaikkia wanna-be-tiluttelijoita, sillä GarageBand sisältää liudan omia vahvistinmallinnuksia: Marsulta (Marshall Amplification), Orangelta (Orange Music Electronic Company) sekä Fenkulta (Fender Musical Instruments Corporation). Kun tähän vielä lisätään mahdollisuus käyttää viittä yhtäaikaista simuloitua efektiä, on hevi-miehen unelma lähellä!

    Seuraavaksi lohdutuksen sanoja PC:n omistajalle: et sinäkään joudu pyörittelemään peukaloitasi turhaan, sillä vastaavanlainen softa PC:lle on jo olemassa: Stagelight! Demoversio ainakin löytyy jo netistä.

    Stagelight sisältää eri genrejä: Hip hop, Dub step, House, Pop, Rock sekä Country, joista sen parhaan (Rock) valittuaan voikin siirtyä eteenpäin luomaan jotain kaunista.

    Musiikin tekeminen sujuu samaan tapaan kuin GarageBandissä, joko virtuaalisia tai oikeita soittimia käyttämällä (MIDI tai Audio), tai jopa tuomalla softaan .wav -tai mp3-fileitä editoitavaksi.

    Mikä voisi olla tämän helpompaa? Softan kehittäneen Open Labsin tuotepäällikön sanoin “vain CPU ja RAM ovat rajoitteina”, jos se nyt ketään kiinnostaa.

    www.apple.com/apps/garageband/

    www.wired.com/underwire/2012/11/stagelight/


  • Jymy-yllätys!

    Death metallia soittava oululainen Ormr on peruuttanut kaikki loppuvuoden keikkansa. Bändin edellisellä keikalla sattuneen ikävän onnettomuuden epäillään vaikuttaneen vaikeaan päätökseen. Haminan keikalla bändin kitaristi teloi kätensä pudottuaan lavalta, mutta hän soitti keikan loppuun käsi siteessä. Keikan jälkeen hänet kiidätettiin Haminan sairaalaan tutkittavaksi. Ormr-bändin jäsenet ovat vaitonaisia tapahtuneesta, eikä korvaavaa kitaristia ole lähdetty edes etsimään.

    Pahat kielet ovat jo ehtineet povata bändin lopullista hajoamista, sillä bändi on ollut todella epäonnekas koko kuluneen vuoden ajan: helmikuussa bändin harjoitustila tuhoutui tulipalossa korjauskelvottomaksi, toukokuussa basisti Harri joutui sairaalaan ja leikkaukseen kovien vatsakipujen vuoksi ja lokakuussa jo sovittu studiosessio peruuntui epäselvyyksien ja erimielisyyksien takia. Nähtäväksi jää, nostaako Ormr vielä tatuoitua päätään vai onko sen selkäranka lopullisesti katkennut.




©2014 imhotep Entries (RSS) and Comments (RSS)  Raindrops Theme